En ole oikein ikinä harrastanut tällaista kenenkään ihmisen ihailemista, fanittamista ja jonkun nimittämistä idolikseni. Olen kyllä yrittänyt sitä ja nytkin koitin miettiä kovastikin, mutta en vain keksinyt. Eli vastaus on, että ei minulla kyllä ole ketään idolia.
Mitä tekisit, jos seurustelukumppanisi tulisi yhtäkkiä koirille allergiseksi?
Allergiat ovat tosi monimutkaisia juttuja. Tunnen paljonkin ihmisiä, joilla on koira tai kissa siitä huolimatta, että ovat sille allergisia. Olen myös itse allerginen kissoille, mutta jos olen pidemmän aikaa jonkun kissan läheisyydessä, niin totun siihen muutamien tuntien aikana ja allerginen reaktio helpottuu. Uskoisin siis, että jos tällainen tilanne tulisi, että J tulisi allergiseksi koirille, löytyisi jonkinlainen ratkaisu, ettei koiraharrastuksesta tarvisi luopua. Allergialääkkeet esimerkiksi toimivat hyvin. Lisäksi, jos J tulisi allergiseksi Riialle, ei varmastikaan hänkään mistään hinnasta suostuisi koirastamme luopumaan, vaan jokin keino löydettäisiin. Olisi se sitten asuinjärjestelyjen uusiminen, lääkkeiden syöminen tai mikä ikinä. Allergiat ovat yksilöllisiä ja allergian tasojakin on paljon, joten tilanteen mukaan tietenkin olisi mentävä.
Mikä on ollut paras koiriin liittyvä muistosi? Entä kamalin?
Paras muisto tällä hetkellä on se, kun juoksin meidän perheen koiran ja Riian kanssa meidän kodin läheisellä pellolla pitkässä heinässä kohti laskevaa aurinkoa, Sillä hetkellä tunsin oloni niin onnellseksi, että oli pakko nauraa. Ja koirat tietenkin olivat aivan tohkeissaan juoksupyrähdyksestä. Se oli ihana hetki. Ihania hetkiä on paljon muitakin, mutta tuo nyt on päällimmäisenä mielessä.
Kamalimpia kokemuksia olivat ne hetket, kun meidän perheen kääpiösnautseri sai lämpöhalvauskohtauksensa. Pepin lämmönsäätelykyky oli äärettömän huono eikä se osannut hakeutua kesällä varjoon tai juomaan vettä, joten kolme kertaa elämänsä aikana se joutui tiputukseen. Lämpöhalvaus on oma diagnoosini, sillä eläinlääkäri ei ikinä keksinyt mitään selitystä kohtaukselle. Koira vain yhtäkkiä melkein menetti tajuntansa ja sen elimistö oli aivan kuiva. Ja kohtaukset tapahtuivat aina keskikesällä, mutta ihan normaalisti pihalla ollessamme, ei siis autossa tai kovassa rasituksessa edes. Koirat ovat aina hengailleet meidän kotona vain vapaana siinä pihassa ihmisten grillatessa tai ottaessa aurinkoa tai uidessa tai mitä ikinä. Kohtaukset olivat todella kamalia hetkiä, mutta ne opettivat meille sen, ettei Peppiä pystynyt yhtään pitämään kesäisin pihalla pitkää aikaa eikä sen kanssa saanut lenkkeillä kuumalla säällä.
Montako koiraa haluaisit omistaa?
Oletan, että tarkoitat, että samanaikaisesti. Luulen, että tämä riippuu paljon koirista. Tällä hetkellä tuntuu, että tuommoisia Riian kaltaisia, helppoja koiria menisi vaikka kolme kerralla. Meidän perheessä on kuitenkin aina ollut max. kaksi koiraa kerralla ja kun ne kaksi on ollut, niin ei ole ikinä ollut sellaista tunnetta, että pitäisi hankkia uusi koira, ennen kuin vanhempi on menehtynyt. Mutta toisaalta meidän "kakkoskoira" on aina ollut sellainen vilkas ja rasittavakin pentu/nuori koira, joten se nuoremman koiran käyttäytyminen vaikuttaa varmaan tosi paljon siihen, kuinka pian haluaa uuden pennun ottaa. Olen kovasti miettinyt aina, haluaisinko kasvattajaksi, mutten vieläkään ole päätynyt mihinkään lopputulokseen. Kasvattajillehan niitä koiria tuppaa kertymään, enkä näe ajatusta mahdottomana. Kuitenkin kaksi koiraa on minulle minimi ja luulen, ettei kolme ole kaukana maksimimäärästä. Saattaa olla että maksimimääräni on vain kaksikin, sitten sen näkee... Mutta tähän Riian rinnalle haluaisin kyllä pian toisen koiran, sillä luulen, että tahti, kuinka paljon minä haluaisin treenata, on vähän liikaa yhdelle pienelle koiralle. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti